Heräjärveltä, Ukko-Kolin maisemiin
Talvi 2013
Tässä ollaan luokan kanssa talvivaelluksella, Herajärven kierroksella. Matkan pituudesta ei ole varmuutta, tämä suuri mies joka meitä johdatti, oli hiukan..mmm..mm.. epämääräinen tässä asiassa eikä tullut sitten itse varmistettua kartasta.
Hieno reissu -20'c pakkasessa, ylämäki alamäki temmolla 3pv umpihangessa. Yövyttiin kodassa, johon hädin tuskin löydettiin pimeyden meidät yllättäessä ja siskonpeti majoituksessa mökissä Ukko-Kolin juurella.
Ei mitään, sairaanhieno reissu miellettömissä maisemissa..toki aina tulen muistamaan jyrkät nousut jäisissä rinteissä, en valita vaan muistan ne :)
Se mitä tästä reissusta sain itselleni elämään ja ammatillisessa mielessä.
Opin paljon luokkatoveriesta, mitkä on kenenkin vahvuudet ja heikkoudet, kuka jaksaa ja mihin asti, kuka vähättelee itseään ja kuka yllätti positiivisuudellaan, tsempparit, valittajat jne.. itsestäni opin kans paljon.. vaikka voimat loppu niin silti yllätin pimeyden laskeuduttua ja polkujen ollessa kateissa itseni "pelastusryhmästä" joka lähti koluamaan lähimaastoa rivakasti josko kateissa ollut kota löytyisi ja löydettiinki.
Se mitä sain ammatillisesti niin opin reissujen, tässä tapauksessa ryhmäyttävän vaelluksen merkityksen ryhmään. Aivan ykkösjuttu ryhmäyttävissä ohjauksissa, yhteinen kokemus luo ryhmähenkeä ihan eri tavalla kuin luokassa. Luokkatovereista tai siis ryhmänjäsenistä oppii uutta ja tutustuminen saa ihan uuden merkityksen. Tuo ns. Eksyminen, saattoi olla ohjaajan taktinen veto ryhmänohjauksen kannalta. Ryhmän paineensietokyvyn koettelemista, yksilöiden henkiseen rajojen hakua, henkistä kasvun ohjausta. Tiiä häntä sitten oikeasti mutta sitä se minun silmissä oli..oli sitten tarkoituksen mukaista tai ei.
Hauskaa ja opettavaista oli jokatapauksessa, ja ohjausmenetelmiin
sain kopsattua mukavan retken, toki ei ehkä ihan ensimmäiseksi alkavan ryhmän ohjaussuunnitelmaksi, mutta tutumman jo kyllä.
Alla on kuva avannosta, jossa oli mahdollisuus käydä nuvadippi suorittamassa..jäi mulla tekemättä ja harmitti samantien. Koulun luonto-ohjaaja opiskelijat järkkäs mahdollisuuden hypotermia testiin, omien fyysistenrajojen kokeilua eli..
Kaverin kans tai ilman avantoon sikiöasentoon ja ollaan niin pitkään ku mahdollista ( oli max aikakin..jota en muista) noustaan/nostetaan pois riisutaan kerrasto, rutistetaan kuivaksi, pistetään uusiksi päälle ja mennään aikaisemmin kasaaman pikkunuotion luo ja sytytetään se yhdellä tai 10 tulitikulla. Oli hauskaa seurattavaa.. yllättävän vaikeaa.
